TIMO ”HUPPIS” HUPPONEN
22.07.1971 – 13.09.2024
Syyskuun 13. päivä sain suruviestin, joka pysäytti maailmani. Ystäväni ja pitkäaikainen kollegani Timo Hupponen oli nukkunut pois sairauden murtamana. Tiesin kyllä vakavasta tilanteesta, mutta en mitenkään osannut odottaa saamaani pysäyttävää tietoa. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Ei nyt, eikä vielä pitkään aikaan.
Tutustuin Timppaan 2000 -luvun alussa vierailtuani Helsingin Diakonissalaitoksen Pikku-Pellaksen huumehoitoyksikössä, jossa Timppa ja Ruotsalaisen Harri työskentelivät tuolloin ohjaajina. Harri oli minut tuonne kutsunut tutustumaan huumehoitopaikan toimintaan, kun itse olin untuvikkona vasta käynnistelemässä Elämäni Sankari ry:n ehkäisevän työn toimintaa. Tutustumiskäynti sujui hyvin ja oli opettavainen minulle. Timpan kanssa emme vielä tämän käynnin yhteydessä paremmin tutustuneet, mutta nimi jäi mieleen. Sittemmin sekä Harri että Timppa vaihtoivat työpaikkaa Helsingin Diakoniaopiston lisäkoulutusyksikköön ja jatkoivat yhteistä taivaltaan työurillaan. Oma järjestönikin teki monenlaista yhteistyötä Diakkarin ja kyseisen parivaljakon kanssa, josta yksi erittäin merkittävä oli päihderiippuvuudesta toipuvien henkilöiden ohjaaminen työharjoitteluun järjestöömme.
Timpan kanssa yhteistyömme laajeni 2005 aikoihin, kun saimme Lappeenrannan kaupungin kanssa yhteistyöhankkeen aikaiseksi. Tämän yhteistyön yksi mahdollistaja oli Petri Kylmänen Helsingistä, joka oli tiiviisti mukana tässäkin hankkeessa. Tästä hankkeesta tuli todella merkityksellinen Sankareille ja Timppa oli tässä mukana aivan alusta saakka. Timppa toimi yrityksensä Kehityspiikki Koulutus Oy:n asiantuntijana ja kouluttajana koulutyössämme sekä teki jo tuolloin vaikutuksen ihmisen kohtaamisen taidoilla, päihdetietämyksellään, huumorillaan ja positiivisella suhtautumisella kaikkeen mahdolliseen. Timpan omat työkuviot olivat muuttuneet hänen ryhtyessään yrittäjäksi, mutta yhteistyö Sankareiden kanssa säilyi. Vuonna 2009 tätä Lappeenrannan toimintaa laajennettiin toiselle asteelle (Lappeenranta, Hyvinkää-Riihimäki) sekä Etelä-Karjalan seutukuntiin. Timpan kohtaamistyön taidoille oli tarvetta hieman varttuneempienkin nuorten parissa ja hän oli suorastaan
korvaamaton meille lisääntyneen työmäärämme vuoksi. Muistan, että yksi Timpan lempinimistä ”Eloveena-poika” sai nimensä näihin aikoihin. Nimitys tuli hänen vaaleista hiuksistaan ja iloisesta olemuksesta, jossa hymyä ei säästelty. Timpasta kehittyi 2010-luvulla luottopelaajamme, sillä hän oli paljon käytettävissä kouluttajanamme ja työmme kehittämisessä. Timpalla oli muun muassa iso rooli uusien työntekijöiden ja harjoittelijoiden ohjaamisessa. Todella monet yksittäiset henkilöt saivat kokea tämän. Vuonna 2013 järjestömme palkitsi kultaisella ansiomerkillä Timpan hänen ansiokkaasta työstään järjestön hyväksi. Timpan oma ammatillinen ura kehittyi paljon näihin aikoihin ja vuonna 2016 hän täydensi omaa osaamistaan suorittamalla yhteisöpedagogin (YAMK) tutkinnon. Näihin opintoihin liittyen Timppa teki opinnäytetyönsä järjestömme palvelumuotoiluprosessista. Järjestömme hyötyi paljon tästä opinnäytetyöstä. Samana vuonna yritin tosissani saada Timppaa meille kokopäiväiseksi työntekijäksi, mutta yhteistuumin päädyimme siihen, että eiköhän meidän ole parempi jatkaa yhteistyötä kuten ennenkin.
Vuonna 2017 Timppa sai koordinoitavakseen koko toisen asteen yhteistyömme Hyria Koulutus Oy:n kanssa. Tätä työtä hän teki oman työnsä ohella aina näihin päiviin saakka. Timpan ansiosta yhteistyö kehittyi ja syveni ja hän oli todella pidetty ammattilainen oppilaitosverkostoissa. Uusiakin tuulia aika ajoin haisteltiin ja mietittiin, kuinka saisimme toimintaamme laajennettua. Vapaa-ajan sektorille kohdentuvassa työssä teimme uusia avauksia ja kokeiluja mm. jääkiekkoseurojen parissa Helsingissä ja Porissa. Timpalla oli näihin olemassa olevat kontaktit. Koronan iskiessä vaikeutui monet työkuviot ja olimme kaikki helisemässä. Vuonna 2020 Timppa toimi meillä mm. lasten kesäleirin leiripäällikkönä tuuraten kouluttautumassa ollutta toiminnanjoh-tajaa. Tämäkin homma sujui häneltä mainiosti kiitos erityisesti hänen vankan partiolaistaustansa. Viime vuosina yhteistyömme vain syveni ja minulla on aina ollut se tunne, että Timppa on kiinteä osa työyhteisöämme, vaikka hän ei työsuhteessa järjestöön virallisesti ollutkaan. Timpan rooli oli todella monipuolinen. Hän toimi kouluttajana, mentorina, asiantuntijana, koordinaattorina, tyhy-päiviemme piristäjänä, toiminnanjohtajan työnohjaajana ja kehittäjänä. Oli itsestäänselvyys, että kutsuimme Timpan jokaiseen järjestömme työpajaan (kohtaamistyö, viestintä, arviointi) sekä erillisiin laajempiin kehittämispäiviin vuosien varrella. Timpan laaja nuorisokentän tuntemus, hänen työkokemuksensa ja erityisesti positiivinen eteenpäin katsova elämänasenteensa oli meille korvaamattoman arvokasta pääomaa.
Timppaa jää kaipaamaan valtavan suuri joukko ihmisiä. Ajatuksissani ovat ennen kaikkea Timpan perhe ja muut läheiset, joille menetys on varmuudella kaikista suurin. Minulle henkilökohtaisesti ja Elämäni Sankari yhteisölle tämä menetys tuntuu todella pahalta. Timppaa ei vain voi korvata mitenkään. Jäämme kaipaamaan hänen tuomaansa valoa päiviimme, herkkää hymyä ja hihittelyä, selityksiä Porin Ässien kehnoista suorituksista, positiivista ajattelua, eteenpäin katsovaa elämänasennetta, asiantuntijuutta ja kanssaihmisten huomioimista. Kiitos Timppa ihan kaikesta!
Henrik Norrena
toiminnanjohtaja
Elämäni Sankari ry
