Pari kuukautta on jo vierähtänyt edellisestä kirjoituksestani. Tähän on oikein hyvä syykin, sillä tämän vuoden elo- ja syyskuu ovat olleet kertakaikkisen kiireisiä meille. Tälle aikavälille on mahtunut yli 200 päihdeoppituntia, uuden materiaalin valmistamista, uuden työntekijän perehdyttämistä ja STEA hakua 2020. Mukavaa on ollut huomata, että olemme saaneet pitääksemme paljon opettajille ja muulle ammattihenkilöstöille suunnattuja päihdeinfoja. Näiden määrät ovat olleet poikkeavan korkealla toiminnassamme tässä syksyn aikana. Näiden syiden valossa en ole ehtinyt edes pysähtyä toviksi. Tästä annankin itselleni risuja, sillä oman jaksamisen kannalta tilanne ei koskaan pitäisi olla kertomallani tavalla. Joka tapauksessa alkusyksy on siis ollut kiireinen ja työntäyteinen. Elokuussa suunnittelimme uutta materiaalia ja tavoittelimme lyhyen selitysvideon valmistumista viikolle 40, kun suuntasimme koko porukallamme Etelä-Karjalaan perinteiselle kiertueellemme. Selitysvideo valmistui sitten edellisen viikon perjantaina, joten pääsimme hienosti tavoitteeseemme. Videomme löytyy nyt nettisivuiltamme, josta sen voi katsoa.
Lokakuun ensimmäinen viikko vierähti meillä sitten Etelä-Karjalassa, jossa vierailimme viikon aikana useammalla alueen koululla. Viikkoa sävytti surulliset uutiset Kuopion suunnalta, josta saatiin Suomen koulusurmatilastoihin valitettavasti uusi luku. Nämä uutiset ovat aina kamalia ja pysäyttäviä. Nuoren ihmisen mieli on järkkynyt ja syrjäytyminen on kiistaton fakta. Estääksemme näitä tapahtumia meidän kaikkien on lujemmin ponnisteltava ehkäisevän työn sekä hyvinvoinnin edistämiseksi. Kaveria ei jätetä henkeä olisi saatava laajemmin käyttöön. Varhainen puuttuminen ongelmiin voi toimia meitä kaikkia suojaavana tekijänä. Etelä-Karjalan vierailumme meni oikein hyvin ja oli erityisen raikasta kohdata 7. luokkalaisia, jotka aidosti ovat vielä lapsia. Olemme pitkään seuranneet ko. alueen hyvinvointikyselyiden tulosten kehittymistä. Tuloksista voidaan sanoa, että suurimmalla osalla asiat ovat vallan hyvin, vaikka päihteiden käyttöä ja muuta lieveilmiötä alueella esiintyykin. Alueen nuorista (N=2.680) enää 6 % käyttää nikotiinituotteita ja 15 % on tekemisissä alkoholin kanssa. Reilu 10 vuotta sitten nämä luvut olivat tuplaten isommat.
Järjestömme jätti määräaikaan mennessä ensi vuoden avustushakemuksemme avustuskeskus STEA:lle. Meillä on selkeät suunnitelmat käynnistää uusia hankkeita toiminnassamme ja laajentaa toimintaamme. Järjestömme on saanut tänä vuonna kaksi uutta jäsenyhdistystäkin, joten jäsenmäärämme on nyt kohonnut 25 jäsenyhdistykseen. Kartoitustyömme jäsenistömme parissa jatkuu ja ensi vuonna meillä on asiasta jo varsin hyvä kokonaiskuva. Tiedostamme avustustahomme haasteet rahanjaossa ja olemme tietoisia myös pelituottojen pienentymisistä, kun peliautomaatteja on Veikkauksen toimesta vähennetty. Tässä kohtaa, kun tuotot mitä ilmeisemmin pienenevät niin korostuu järjestöjen tasapuolinen kohtelu rahoittajataholta päin. Itse odotan, että sitä tasapuolisuutta saadaan näkyviin järkevillä päätöksillä. Omista tarkennetuista suunnitelmistamme kerron myöhemmin lisää, kun saamme varmuuden avustuspäätöksistämme.
Loppusyksyn ohjelmammekin näyttää hyvin reipashenkiseltä, joten tiedossa on sankarihommia koko rahan edestä. Marraskuussa aloittelemme työvuoden kokonaisarviointia omassa työpajassamme ja samalla ensi vuoden valmisteluja jatketaan. Varmasti joitakin muutoksia on taas luvassa kuten niin monesti aiemminkin. Haastava toimintavuosi tämä on ollut kaikkinensa ja monenlaista olemme kokeneet. Viime vuoden juhlavuotemme on kaukainen muisto, josta olemme saaneet maksaa hintaa tänä vuonna. Haluan silti ajatella positiivisesti ja uskoa siihen, että kaikilla kokemuksillamme on oltava jokin tarkoitus.
Henkilökohtaisesti tästä alkusyksystä en anna itselleni hyvää arvosanaa. Liiallinen kiire on painanut ja se on sitten heijastunut varmasti olemukseeni. Korjausliikkeet on nyt tehty ja uutta kohden mennään. Tuo kiire vaikutti minulle myös siihen, että päätin jättää koko syyskauden väliin minulle niin rakkaassa kaukalopalloharrastuksessani. Toki olen pelailemassa käynyt satunnaisesti, mutta sarjapeleihin ei aikaa ole riittänyt. Vuoden taitteessa tähän tulee kyllä muutos. Kotosalla olemme vaimoni kanssa seurailleet lastemme harrastuksia ja siitä on tullut paljon ilon aiheita. Ilon aiheita koimme myös alkusyksystä, kun esikoisemme kihlautui ja aloitti työnsä erityisluokanopettajana Ääneskosken suunnalla. Edelleenkin viikonloppujamme ohjaa lastemme turnaukset salibandyn parissa, jotka vievät meitä viikonloppuisin pitkin maakuntia. Mukavampaa ajanvietettä viikonlopuille on vaikea keksiä.
Hyvää syksyn jatkoa toivottaen!
Henrik Norrena
