Henrik

Järjestömme 26. toimintavuosi on sinettiä vaille valmiina. Tästä vuodesta tuli valitettavan ristiriitainen. Ystäväni ja työtoverini Timo Hupposen yllättävä poismeno syyskuussa on vaikuttanut paljon loppuvuoden toimintoihin ja tunnelmiimme työmme arjessa. Asia on vielä kovin tuore ja siksikin paljon mielessäni yhä edelleen. Toisaalta koko toimintavuosi ja erityisesti kohtaamistyömme kouluissa ja oppilaitoksissa on onnistunut mainiosti. Tänä vuonna ylitimme 530 pidetyn päihdeoppitunnin rajapyykin kohdaten noin 11.000 ihmistä oppitunneillamme. Tämä on mielestäni varsin kova tulos pienelle, mutta ahkeralle tiimillemme.

Ehkäisevästä työstä ja hyvinvoinnista ylipäätään on riittänyt vuoden aikana paljon puhetta. Ehkäisevän työn suurin puheenaihe on ehdottomasti ollut niihin liittyvien valtionavustusten ennakoidut leikkaukset ja tulevaisuuden näkymät. Varsinkin vuodesta 2026 on jo nyt maalailtu varsin synkkiä näkymiä. Maan alkoholipolitiikkaa muutettiin vapaampaan suuntaan tänä vuonna sallimalla vahvemmat alkoholituotteet kauppojen hyllyille. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ja monien muidenkin asiantuntijoiden näkökannat jäivät heittämällä jalkoihin tässä asiassa. Aika näyttää minkälaisia muutoksia tämä toi tullessaan ja ketä siinä loppupeleissä palveltiin. Raju fakta on edelleen se, että alkoholi yksinään aiheuttaa valtaosan päihdehaitoistamme. Haittoja kohdentuu paljon perheisiin – lapsiin ja nuoriin aiheuttaen inhimillisellä tasolla paljon kärsimystä.

Kolmas iso ehkäisevän työn puheenaihe on ollut uusien nikotiinituotteiden kanssa toimiminen ja niiden lisääntynyt käyttö nuorilla. Hyvinvointi ja jaksaminen kokonaisuudessaan ovat puhuttaneet paljon meitä kaikkia. Media on pullollaan pääsääntöisesti negatiivisia uutisia, mitkä jo itsessään aiheuttavat ihmisille ahdistusta. Kouluterveystutkimukset ja mm. omat hyvinvointikyselymme kertovat siitä, että kaikilla ei ole helppoa nykyajan menossa. Lisääntynyt ruutuaika, liikkumattomuus, nukkumattomuus ja erilaiset mielen häiriöt vaikuttavat negatiivisesti nuorten arkeen. Teetimme suuren hyvinvointikyselyn (N=4.460) Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen yläkoululaisille. Nuorten tyytyväisyys omaan elämäänsä jakaantui kolmeen kategoriaan; noin 57 % kertoi olevansa tyytyväisiä lähes koko ajan, 28 % puolet ajastaan ja loput noin 15 % kokivat olevansa tyytyväisiä elämäänsä vain harvoin. Uskallan väittää, että vastaava kysely aikuisillakin antaisi todennäköisesti samansuuntaisia vastauksia. Hyvinvointi jakaantuu epätasaisesti ja siihen luonnollisesti vaikuttaa kovin monet asiat.

Järjestömme valmistautuminen tulevaan vuoteen on sujunut odotetusti. Viime viikolla saamamme avustusehdotus vuodelle 2025 turvaa toimintamme nykyisenkaltaisena. Lievä pettymys oli hankerahoituksemme kariutuminen Forssan seutukunnan projektiimme, jota kuitenkin hieman osasin ennakoida. Järjestömme jatkaa kuitenkin yhteistyötä ja toimintojen kehittymistä täällä uudella toiminta-alueellamme, vaikka emme erillisrahoitusta sinne saanetkaan. Tästä ja muista ensi vuoden toiminnoista tiedotamme alkuvuodesta lisää.

Henkilökohtaisella tasolla ristiriitaiset tunteet ovat näkyneet jo alussa mainitsemassa menetyksessämme ja toisaalla uuden lapsenlapsen syntymisessä. Minusta tuli kesällä kaksinkertainen pappa, mikä on tuonut paljon iloa elämääni. Tämän kuvion (ääripäiden) toistuminen on minulle varsin tuttua ja käsittääkseni siinä on kyse juuri elämisen yllättävyydestä. Oma jaksaminen on kyllä ollut koetuksella tämän vuoden aikana ja olen siihen myös työpsykologilta tukea saanut. Läheisten tuki, ystävät ja pelikaverit harrastuksissa ovat olleet mitä parhainta vastapainoa raskaille asioille. Harrastusten puolella tennis ja kaukalopallo ovat olleet suurimmassa roolissa osaltani. Vuonna 2015 perustamamme Stay Strong -tennisturnauksen 10. osakilpailu pelattiin tänä syksynä ja päätimme jatkaa tätä perinnettä ainakin viidellä jatkovuodella. Kyseessä on kolmen kaveruksen projekti kamppailla ikääntymistä vastaan ja pitää itseään kunnossa. Kaukalopallossa kuviot eivät ole muuttuneet. Talvella harjoitellaan ja pelataan sarjapelejä kevään SM-turnauksia varten. Tavoitteet näiltä osin ovat huhtikuussa 2025 Lappeenrannassa ja Kuopiossa.

Tämän loppukappaleen kirjoittaminen on nyt vaikeaa. Otsikkoni mukaisesti ristiriitaisuus on niin vahvasti tässä mukana. Kaipaan ystävääni Timppaa paljon ja voin vain kuvitella tilannetta hänen perheessään. Timpan muistoa kunnioitamme parhaiten ottamalla mukaan hänen elämänmyönteisyytensä, iloisuutensa ja veijarimaisuutensa. Niitä haluan vaalia ja niistä haluan oppia. Tulevalta joululta odotan rauhoittumista ja läheisten kanssa vietettyä yhteistä aikaa. On hyvinkin mahdollista, että lapsenlapsemme kohtaavat Tervakosken kodissamme jouluaattona joulupukin, joka erehdyttävästi muistuttaa allekirjoittanutta. Rauhaisaa joulun aikaa ja onnellista tulevaa vuotta 2025!

Henrik Norrena
toiminnanjohtaja
Elämäni Sankari ry

Niinhän siinä sitten kävi, että maamme hallitus päätti laittaa myös sosiaali- ja terveyssektorin sekä ihmisten hyvinvoinnin kurimukseen aikaistamalla talouden leikkauksia, jotka kohdentuvat järjestöihin. Leikkaukset ovat niin mittavia, että varmuudella voidaan todeta niiden kohdentuvan suomalaisiin lapsiin ja perheisiin puhumattakaan niistä, jotka jo muutoinkin ovat tiukilla. Otan hyvin harvoin kantaa mihinkään poliittisiin päätöksiin, mutta tätä en kyllä voi sivuuttaa. Kertakaikkisen hölmöä ja vastuuntunnotonta toimintaa valtaa pitäviltä.

Omaan järjestöömme vaikutukset näkyvät jo ja ensi vuosi onkin sitten oma tarinansa. Tämän kaltaiset ratkaisut koettelevat uskoa tulevaisuuteen ja ainakin omalta osaltani asia on vaikuttanut minuun paljonkin. Laittaa miettimään oikein kunnolla, että mitähän järkeä kaikessa tässä touhuamisessa on, kun työmme arvostus ja resurssit viedään sormia napsauttamalla pois. Säästötarpeet ymmärrän kyllä hyvin, mutta leikkauskohteiden kanssa onkin toinen juttu.

Samaan aikaan, kun työmme rakenteita ja tarpeellisuutta ravistellaan, on oma työmme sujunut erinomaisen hyvin ja työtä on riittänyt. Uuttakin on koko ajan kehitteillä, mutta näiden kanssa joutunemme ottamaan urheilutermein ”aikalisän”. Maan hallituksen jo mainitut toimet tulevat varmistamaan sen, että ihmisten hyvinvointi joutuu tulevaisuudessa entistä kovempaan mankeliin. Eihän tämä nyt oikein hyvältä näytä.

Muutama sana nuorista. Nuorten pahoinvointi on jatkanut kasvuaan, nuorisorikollisuus lisääntyy ja esim. Hyvinkäällä < 15 -vuotiaiden tekemät rikokset ovat lähes tuplaantuneet vuodesta 2022. Päihteiden käyttökin on lisääntynyt kiitos vapetuksen (e-savuke), nikotiinipussien ja huumeiden. Samaan aikaan maamme hallitus haluaa eurooppalaistaa suomalaisten juomatapoja ja alkoholin saatavuutta halutaan parantaa sallimalla väkevämmät alkoholituotteet ruokakauppoihin eli lisäämällä huimasti ostopaikkoja. Uskomatonta mutta totta.

Aika vähän kuulen keskustelua nuorten pahoinvoinnin juurisyistä. On totta, että koronasta toipuminen on menossa ja sen seurauksia niitetään nyt. Yksi merkittävimmistä juurisyistä löytyy kuitenkin kodeista lasten/nuorten huoltajista, joilta vanhemmuus on lipsunut käsistä
jo aikaa sitten. Ihmettelen neljän lapsen isänä sitä, kuinka on mahdollista, että yhteiskunnassamme on alakouluiässä olevia lapsia, joilla on vakavia käytöshäiriöitä, piittaamattomuutta säännöistä, keskittymiskyvyn ongelmat, he eivät liiku eivätkä nuku riittävästi, toisten kunnioitus on retuperällä ja heidän koko olemustaan kuvaa itsekkyys ja levottomuus. On minulla tähän vastauskin. Nykymaailma tarjoaa tähän loistavat puitteet (viihde-elektroniikka, somekanavat, vapaakasvatus jne.), sietäminen, keskittyminen ja yrittäminen ovat vähentyneet. Kaiken kukkuraksi varhaislapsuudessa opitut kultaisen käytöksen säännöt sekä vanhempien oma esimerkki loistavat poissaolollaan ja nyt tullaan kliimaksiin – vanhemmuus on hukassa tai sitä ei ole ollenkaan. Uskomatonta mutta totta.

Mikä ratkaisuksi esitettyyn ongelmaan? On selvää, että yksinkertaista, nopeaa ja tehokasta suunnanmuutosta ei ole nopeasti saatavilla, eikä siis tehtävissä. On tehtävä kestäviä ja pitkäkestoisia ratkaisuja rohkeasti sekä luovasti. Ehkäisevä työ perheissä käynnistyy jo lasta odottaessa neuvolakäyntien yhteydessä. Varmuudella tarvitsemme tännekin tehokkaampia toimia nuorten aikuisten tukemiseksi heidän pian mullistuvassa elämäntilanteessa ja työkaluja ammattilaisille kuinka kyetä varhaiseen puuttumiseen tehokkaammin aikuisten mahdollisissa tunnistettavissa ongelmissa (mielenterveys ja päihteet).

Lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat tärkeitä turvallisuuden, kiintymyksen ja luottamuksen tunteiden kehittyessä. Varhaislapsuuden päiväkoti vaiheessa on tänä päivänä nähtävissä rajattomasti ja rakkaudettomasti kasvatettuja lapsia, joiden elämässä Padit ja muut pelikonsolit ovat olleet kovassa käytössä. Usein tästä johtuen ryhmässä toimiminen ei luonnistu kovin helpolla. Mielestäni meidän tulisi paremmin suojata lapsiamme tämänkaltaisilta virikkeiltä ja niiden sijaan tarjota syliä sekä läsnäoloa enemmän. Liikkumisen innostamisen ensivaiheet koetaan myös tässä ikävaiheessa ja siinä vanhempien / huoltajan oma esimerkki on merkittävässä asemassa. Tässä asiassa edustan todellista kokemusasiantuntijuutta neljän lapsemme liikuntakipinän synnyttämisessä.

Perusopetuksen alkuvuosina voidaan jo nähdä, kuinka lapsen kasvatus on lähtenyt liikkeelle ja minkälaiset ”eväät” koti on tarjonnut koulupolkua varten. Väitän, että alakouluopettajat näkevät työssään laajan kirjon erilaisia kasvatustyylejä ja joidenkin kohdalla tarvitaan jo paljon erityistä tukea oppimiseen ja elämiseen. Merkittävin tekijä turvata lapsen koulupolun alun vaihe on vanhempien oma esimerkki, läsnäolo, rakkauden osoittaminen, tunnetaitojen opettaminen, rajojen luominen, liikkumiseen innostaminen ja kaikinpuolinen turvallisuuden tunteen rakentaminen. Kodin ja koulun välistä yhteistyötä meidän tulisi lisätä entisestään. Yksi keino voisi olla todistuksissa huoltajien merkinnät vuosittain yhteisiin tapahtumiin osallistumisista (mm. vanhempainillat). Ilman riittävää osallistumista kodin ja koulun yhteisiin tilaisuuksiin ei lasta siirretä seuraavalle luokka-asteelle. Tietoisuus siitä, että kukaan ei ole yksin lisääntyisi, ymmärrys kasvatusvastuun jakaantumisesta lisääntyisi, kodin ja koulun välinen yhteistyö paranisi, yhteisöllisyys alueellisesti kasvaisi ja vanhemmat saisivat paremmin vertaistukea kasvatukseen muilta vanhemmilta.

Yläkouluvaiheeseen siirryttäessä odottavat jo murrosiän haasteet. Tähän liittyen esim. päihdekokeiluista ensimmäiset kokemukset saadaan jo alakoulun loppuvaiheessa vauhdin kiihtyessä kohti 9.luokan päättäreitä. Nuoren elämässä korostuvat kavereiden merkitys ja omaa identiteettiä haetaan kiivaasti. Vanhempana olisi mielestäni tärkeää tehdä edelleen asioita yhdessä ja edellä mainitsemiani tärkeitä vaatimuksia unohtamatta. Alakoulusta opittua kodin ja koulun välistä yhteistyötä jatketaan samoilla tavoin aina yläkoulun loppuun. Luin hiljattain hyvän kirjoituksen tunnetulta sosiaalipsykologian asiantuntijalta. Siitä mieleeni jäi kirjoittajan esittämiä keinoja esim., että < 13 -vuotiaille ei suositella sometilejä ollenkaan ja koulupäivän aikana pitäisi älypuhelimien käyttö kieltää kokonaan (myös välitunnit). Näiden toimivuudesta on näyttöä muualta Euroopasta – mikä estää, ettemme tekisi näitä lastemme terveen kehityksen turvaamiseksi?

Peruskouluvaiheessa kouluissa tulisi olla oppiaineena elämänhallintataito. Tämä olisi kuten oman aikani kansalaistaito oppiaine, jossa opitaan monenlaisia käytännöllisiä ja hyödyllisiä asioita elämästä sekä yhteiskunnasta. Tätä oppiainetta ei tarvitsisi arvostella ollenkaan. Liputan vahvasti tämän puolesta.

Edellä kävin lävitse joitakin toimia lapsen kasvuvaiheessa 0-15 -vuotiaina, joita voisimme halutessamme tehdä tai ainakin kokeilla. Asioista voidaan olla montaa mieltä, mutta itse ainakin uskon esittämiini asioihin. Suurin osa nuoristamme voi hyvin ja haasteet eivät kaikkia kosketa. Varmaa on se, että jos emme tee yhtään mitään niin tilanne ei kyllä tulevaisuudessa paremmaksikaan muutu. Tuoretta presidentti Stubbia mukaellen kolmen kohdat nostot vielä loppuun;

1) Vanhemmuuteen tukea ja siihen heräämisiä,
2) Kodin ja koulun välinen yhteistyö on mahdollisuus, jota tulee parantaa,
3) Yhdessä – ei yksin. Yhteisöllisyys lisääntyy teoilla ei korulauseilla.

Hyvää kesää kaikille toivottaen,

Henrik Norrena
toiminnanjohtaja
Elämäni Sankari ry

Hyvää alkanutta vuotta 2024. Viime vuosina olemme saaneet kokea toden teolla erilaisia toimintaympäristön muutoksia, joihin emme itse kykene aina vaikuttamaan. Monet muutoksista ovat toki sellaisia, joihin ihmiset pystyisivät kyllä paremmalla yhteistyöllä ja aidolla halulla vaikuttamaan. Maailmanlaajuiset haasteet mm. ilmastonmuutos ja sodat eripuolilla ovat sellaisia, joihin luulisi ihmiskunnalta yhteistyöhalukkuutta löytyvän. Hiljaista on kuitenkin ollut yhteistyön osalta ja maailmanmeno jatkuu levottomana luoden epävarmuutta meille kaikille. Meillä täällä Suomessa on ollut vielä rauhallista, mutta ihmisistä aistii, että kaikki ei ole kunnossa. Vastakkainasettelu on lisääntynyt, äänenpainot voimistuneet, toisten kuunteleminen ja ymmärtäminen ovat heikentyneet. Mielestäni nämä merkit kielivät potentiaalisista ongelmista.

Järjestökentälläkin eletään muutosten äärellä. Tiukentuvat taloudelliset tilanteet heijastuvat järjestöjen toimintaan ja samaan aikaan inflaatio painaa yhteiskuntaa rajusti. Tilanne vaikuttaa monin tavoin järjestöihin ja niissä toimivien ihmisten arkeen. Polarisoituminen yleisesti tekee sen, että syntyy vastakkainasettelua ja ääripäät lipuvat kauaksi toisistaan. Keskustelun ja välittämisen kulttuuri heikkenee. Taloudellisesti monet perheet ovat jo niin ahtaalla, että jokapäiväinen ruokaileminenkaan ei ole enää itsestäänselvyys. Hyvinvointiyhteiskuntaamme ravistellaan nyt oikein kunnolla. Huomaan kirjoittavani tässä kovin negatiivisesti maailman menosta. Haluan kuitenkin korostaa, että moni asia on oikein hyvin ja kyllä kaikesta selvitään. Tämän blogini julkaisemisen jälkeen Suomelle on valittu uusi tasavallan presidentti. Toivon todella, että tehtävään valittava henkilö saa ulkopoliittisten tehtäviensä lisäksi yhtenäistettyä kansakuntaamme ja turvattua omalta osaltaan hyvinvointiyhteiskuntamme. Tähän työhön tarvitaan kaikki mukaan.

Oma järjestömme juhlisti viime vuonna neljännesvuosisadan taivaltaan. Olemme nähneet jo aika monia muutoksia historiamme aikana. Mielestäni olemme kuitenkin hienosti aina selviytyneet. Yksi merkittävä tekijä tässä on ollut se, että olemme suunnitelleet hyvin toimintaamme ja tarvittaessa joustavasti myös muuttaneet sitä. Järjestökenttä tarjoaa joustavaan toimintalinjan muutokseen ketterämmät mahdollisuudet kuin jokin toinen raskaampi organisaatio esim. yksittäinen kuntaorganisaatio. Käynnistyneeseen toimintavuoteen lähdimme uusitulla toimintastrategialla, joka ulottuu aina vuoteen 2026 saakka. Nykytila-analyysin kautta löysimme omaan toimintaamme suuntaviivat, tavoitteet ja visiot, joita kohden lähdemme etenemään. Laadimme kohtuullisen kunnianhimoisen strategian, jossa iso päämäärä on laajentaa toimintaamme maltillisesti, vaikka ajat ovat haastavat. Toimintamme maltillinen kasvu toteutuu vaikuttamalla omiin palveluihimme, asiakkuuksiimme, kumppanuuksiimme ja rahoitukseemme. Luotamme omaan tekemiseemme ja toimintamme keskiössä olevaan ihmisten väliseen kohtaamistyöhön. Strategiaprosessin aikana missiotamme päivitettiin yhteisellä päätöksellä. Toimintamme ydintarkoitus on nyt kuvattuna muotoon; ”Kohtaamme, näemme, kuulemme – luomme näköaloja hyvinvointiin”.

Operatiivisesti tämän vuoden toiminta on lähtenyt vauhtiin oikein reippaasti. Kohtaamistyötä on tehty suunnitellusti, yhteistyökumppanuudet ovat vahvistettu, rekrytoimme yhden uuden työntekijän, vierailimme Educa-messuilla Helsingissä ja vaikuttamistyö eri verkostoissa on jatkunut entiseen tapaan. Uusiakin yhteistyön muotoja on suunnitteilla ja eteenpäin katsotaan koko ajan. Kaikki edellä mainittu perustuu huolelliseen suunnitteluun, mikä on mielestäni kaiken toiminnan elinehto. Toinen tärkeä asia on strategiamme toteutumisen seuranta. Tähän työhön olemme päättäneet tällä uudella strategiakaudella panostaa erityisellä huolellisuudella. Hektisessä arjessa haasteeksi yrittää aika ajoin tulla liiallinen kiire, mikä heikentää suunnittelutyötä ja käytännön työn tekemistä. Luulen, että aika moni meistä kykenee samaistumaan tähän.  

Liiallinen kiire vaikuttaa aika ajoin myös henkilökohtaiseen elämääni hankaloittaen sitä. Tämän asian kanssa olen saanut taistella ja myös kuulla siitä läheisiltäni. Ajan ottaminen, tilanteen rauhoittaminen, oleelliseen keskittyminen ja läsnäolo eivät ole itsestäänselvyyksiä. Perhepiirissäni tapahtuu tänä vuonna iloisia asioita, joista kerron mielelläni myöhemmin lisää. Kevään tuloa odotellessa lisääntyy myös jääurheiluni kaukalopallon parissa, koska keväiset SM-turnaukset siintävät jo edessä. Tällä kertaa turnaukset vievät minut joukkueideni kanssa Vuokattiin ja Lappeenrantaan. Vuonna 2015 perustimme kahden kaverini kanssa Stay Strong -nimisen tennisturnauksen, jossa perusideana oli pelata 10 vuoden aikana yksi turnaus / vuosi vaihtuvilla pelipaikkakunnilla. Samalla varmistamme sen, että tapaamme ja pidämme yhtä. Nyt olemme tilanteessa, missä näitä turnauksia on pelattu jo 9. kertaa ja tämän vuoden turneemme tulee päättämään tämän sopimamme rupeaman. Aikomuksemme on pelata päätösturnaus juhlallisesti Tukholmassa loppukesästä. Kaikki nämä edellä mainitut liikunnalliset tapahtumat ovat minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeitä ja hyvinvointini kivijalka.

Toivon kaikille hyvää ja liikunnallista vuotta 2024!


Henrik Norrena 

Reippaat terveiset täältä Sankareiden työn keskiöstä. Tämä 25. toimintavuotemme on ollut todella hektinen toiminnallisesti, kuten hieman uumoilinkin tähän vuoteen lähdettäessä. Toimintavuotta on elävöittänyt juhlavuoden tapahtumamme, jotka ovat nyt kaikki saatu toteutettua. Syksyn päätapahtumat osallistuminen Red Carpet elokuvafestivaalin gaalatilaisuuteen ja oma juhlaseminaarimme ovat iloisesti takanapäin. Juhlaseminaari oli teemansa mukaisesti ”Yhdessä -ei yksin” yhteistyön aikaansaannosta. Kiitokset kaikille mukana olleille toimijoille, runsaslukuiselle yleisölle (lähes 300) ja toimijatorille osallistuneille tapahtuman onnistumisesta. Tämän seminaarin puheenvuorot löytyvät edelleen tallenteena verkkosivuiltamme.

Samaan aikaan, kun juhlistimme menneitä aikoja, käänsimme katseet jo loppukesästä tulevaisuuteen ja uuden toimintastrategiamme valmistamiseen. Uusi strategiamme on nyt hallituksemme hyväksymistä vaille valmiina ja käsittelyssä marraskuun alussa. Olemme laatineet maltillisen kasvusuunnitelman, jossa on mielestäni sopivasti haastetta, eteenpäin menoa ja kunnianhimoa. Ennen kaikkea strategiamme on maanläheinen ja hyviä käytäntöjämme tukeva suunnitelma ehkäisevän päihdetyön tehostamiseksi tulevaisuudessa. Tähän liittyy myös ensi vuoden STEA hakemuksemme perusteet. Julkaisemme tästä asiasta lisää infoa, kun saamme joulukuussa tietää tulevat STEA päätökset vuodelle 2024.

Henkilöstömme on tänä vuonna hieman muuttunut, sillä kohtaamistyön koordinaattorimme Suvi Koivulahden jäädessä äitiyslomalle häntä tuuraamaan on palkattu hyvinkääläinen Mira Paananen, joka on päässyt hyvin jo töihinsä käsiksi. Alkuvuonna palkkaamme viestinnän kehittäjä Alexander Smalin työsopimusta jatkettiin vähintään loppuvuoden mittaiseksi. Alexanderkin on päässyt mukavasti uuteen työhönsä sisään ja tuonut viestintäämme sekä markkinointiin uutta puhtia. Muu porukkamme on pysynyt entisillä vastuualueillaan ja titteleillään toimissaan.

Henkilökohtaisen kehittymisen näkökulmasta tämä vuosi on tarjonnut paljon uutta allekirjoittaneelle. Lokakuussa sain suoritettua alkuvuodesta aloittamani Drug Policy Course 2023 koulutukseni loppuun Maltalla pidetyllä päätösjaksolla. 22 osallistujaa saman moisesta määrästä eri maita sai todistuksen huumepolitiikan edistyneestä hallinnasta, huikean kansainvälisen yhteistyöverkoston, paljon uutta osaamista ja unohtumattomia elämyksiä kaikilta kolmelta eri opintojaksolta. Kirjoitin tästä kokonaisuudesta myös loppuraportin / matkakertomukseni ja mitä todennäköisemmin tulen sen julkaisemaan myöhemmin verkkosivuillamme. Yksi suurimmista oppimistuloksista itselläni oli mielestäni kokonaisvaltaisen näkemyksen huumepolitiikasta parempi oivaltaminen sekä globaalisti että kansallisesti.

Siviilielämän puolella minulle on iloa tuonut perheemme jälkikasvun tekemisten seuraaminen ja tukeminen sekä lapsenlapsemme elämässä mukana oleminen. Muuttuvia tilanteita tulee eteen paljon ja se on juuri sitä täyttä elämää. Oma urheileminen on ollut kilpatasolla tietoisesti vähäisempää, mutta kiireiden helpottaessa tähänkin asiaan tulee muutos. Jääurheiluni huipennukset tapahtuvat aina keväisin, joten sinne on katseet ja tavoitteet suunnattu. Lopuksi vielä haluan jakaa yhden mahtavan kirjalukukokemuksen, jota suosittelen vahvasti kaikille ihmisille. Luin kesällä lahjaksi saamani kirjan ”Kadonnut keskittymiskyky”, Johan Hari. Tämä osui ja upposi. Kirja oli erittäin ajankohtainen ja hyvin kirjoitettu, mikä sopivasti laittoi miettimään monia asioita tästä elämän hektisyydestä.

Näillä terveisillä tsemppiä kaikille loppusyksyyn ja iloista talven odotusta,

Terveisin,

Henrik Norrena