Koronavirustilanteen pahentuessa siirryttiin peruskouluissa etäopetukseen 18.3.2020 liian nopeasti. Siihen ei oltu melkein yhtään ehditty varautua. Koko etäopetuksen alku oli pelkkää säätämistä, mutta loppua kohden se onnistui todella hyvin.
Yksinkertaisesti osalla kärsi sosiaaliset suhteet todella pahasti etäopetuksen aikana. Ne, jotka olivat koulussa jo yksinäisiä, olivat vielä yksinäisempiä kotona, kun ei olisi edes saanut mennä mihinkään. Syrjäytymisen riski kasvoi keväällä huomattavasti. Vaikka joku olisi sitä mieltä, että parempi vain olla kotona, kun ei tarvitse nähdä muita ihmisiä, ajattelee ihan oikeasti väärin. Kaikki tarvitsevat läheisiä ihmisiä elämäänsä, perheenjäsenten lisäksi ystäviä. Ystävät ovat todella tärkeä osa minun ikäisteni elämää. Vaikka etäopetus ei ole vaihtoehdoista paras, saattoi se joitakin auttaa selviämään elämässä, jos vaikka jotakin kiusataan koulussa pahasti, psyykkisesti tai fyysisesti.
Oppijasta riippuen joillekin etäopetus oli paljon parempi vaihtoehto kuin lähiopetus. Omalla kohdalla se riippui tilanteesta ja oppiaineesta, mutta kaipasin lähiopetusta. Koin sen itselle paremmaksi vaihtoehdoksi. Etäopetuksessa tuntui, ettei saa kunnolla kontaktia opettajaan, jos oli esimerkiksi jotakin kysyttävää.
Kokeet olivat etäopetuksessa helpompia, koska kukaan ei ollut valvomassa koetilannetta. Itse nostin keskiarvoani etäopetuksen aikana, mutta tiedän ihmisiä, joilla se laski. Syynä tähän oli se, että kukaan ei ollut kannustamassa tekemään tehtäviä tai palauttamaan niitä ajallaan.
Opettajistakin huomasi paniikin ja stressin etäopetuksessa. He olivat yhtä pihalla kuin me oppilaat. Kaikki eivät ole teknologian ihmelapsia ja monella eivät ne Teams-tunnit toimineetkaan. Tuntui, etteivät opettajat tehneet paljon yhteistyötä keskenään. Palautusalustoja tehtäville oli todella monta ja niissä meni usein sekaisin. Uskon silti, että opettajat tekivät suuren työn koko etäopetusprosessin eteen.
Oppitunneilta pystyi helposti olemaan pois. Kaikki oppitunnit eivät olleet video-oppitunteja ja jos oli, ei niissä tarvinnut näyttää omaa naamansa. Mikkikin sai olla pois päältä, kunhan aluksi ilmoitti olevansa paikalla. Opettaja myös kysyi kaikilta säännöllisesti vastauksia kysymyksiin, taka-ajatuksena ehkä varmistaa, että kaikki olivat paikalla edelleen ja että kaikki osaisivat käsitellyn asian. Oli myös niitä opettajia, jotka pommittivat paria samaa oppilasta koko ajan kysymyksillä, mistä en itse ollenkaan nauttinut.
Positiivisia asioita etäopetuksen aikana oli myös paljon. Sain nukuttua hyvin ja pitkään, kun ei tarvinnut aamulla tehdä melkein yhtään mitään muuta kuin ottaa kone esille. Koulujutut sai tehtyä heti pois alta, eikä tarvinnut istua kuutta tuntia opiskelemassa, ja illan sai vapaaksi. Tunnit olivat myös hyvin monipuolisia: oli video-oppitunteja, yksintyöskentelyä, videoiden katsomista ja ulkoilua. Keväällä ulkoilinkin todella paljon enemmän. Se oli yksi niistä asioista, joista halusin pitää kiinni koronatilanteen edetessä parempaan suuntaan. En myöskään stressannut koulusta niin paljon kuin ennen. Tilanteen seurauksena tullut tauko harrastuksista teki hyvää. Sain treenaamiseen uutta motivaatiota ja nautin harrastuksistani tällä hetkellä todella paljon.
Negatiivisia puolia myös löytyi. Koulusta tuli paljon enemmän tehtäviä kuin normaalisti. Osalla perheistä ei ollut varaa ostaa konetta tai konetta ei ylipäätään ollut. Kone oli suuri osa etäopetusta. Onneksi sen sai koululta, jos tarvitsi. Samassa perheessä saattoi olla myös monia opiskelijoita ja etätöihin joutuneita vanhempia, jolloin perheen koneet tai netti ei välttämättä aina riittänyt kaikille. Koronatilanne korosti perheiden eriarvoisuuksia todella paljon. Mielestäni asiaa pitäisi lähteä käsittelemään enemmän, jotta maksuton perusopetus olisi mahdollisimman tasa-arvoista.
Yhdeksäsluokkalaisia ja ylioppilaita kävi sääliksi. Kaikki kivat jutut ja tapahtumat peruttiin. Vaikka kouluihin siirryttiin takaisin viimeisiksi pariksi viikoksi, ei mm. meidän koulun yhdeksäsluokkalaiset saaneet normaalia kevätjuhlaa. Lisäksi opiskelupaikka esimerkiksi lukiossa saattoi joillakin olla vaakalaudalla, jos etäopetus ei onnistunutkaan tarpeeksi hyvin.
Omat harrastukseni loppuivat kuin seinään koronavirustilanteen pahentuessa. Monet tanssikisat ja -esitykset jäivät välistä. Meillä oli etukäteen tehtyjä, noin viiden minuutin kestäviä, videoita, mutta ne eivät ajaneet ollenkaan samaa asiaa kuin normitunnit. Sirkuksessa meillä oli zoom-videotunteja, jotka olivat mahtavia, kun näki muita ihmisiä ja sai tehdä yhdessä sitä mistä jokainen tykkää, omasta kodista käsin. Harrastuksissa käynti ylipäätään on kaikille todella tärkeää, oli maailmassa jylläämässä pandemia tai ei. On todella tärkeää nähdä harrastuksissa muita ihmisiä ja pitää yllä sosiaalisia suhteita. Kaikki tämä vaikuttaa positiivisesti elämäämme ja hyvinvointiimme.
Koronapandemian aikaisessa etäopetuksessa oli hyviä ja huonoja puolia. Kaikilla on siitä jonkinlainen mielipide: negatiivinen, postiviinen tai molempia yhtä aikaa. Jos etäopetukseen jouduttaisiin siirtymään, pitää monia asioita miettiä uudestaan. Tärkeimpiä ovat mielestäni perheiden tasa-arvoisuus, nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen ja tietenkin se, että kaikki pystyvät opiskelemaan ja oppimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Jenna Carlander
9. luokka
Hyvinkää
