Järjestömme 26. toimintavuosi on sinettiä vaille valmiina. Tästä vuodesta tuli valitettavan ristiriitainen. Ystäväni ja työtoverini Timo Hupposen yllättävä poismeno syyskuussa on vaikuttanut paljon loppuvuoden toimintoihin ja tunnelmiimme työmme arjessa. Asia on vielä kovin tuore ja siksikin paljon mielessäni yhä edelleen. Toisaalta koko toimintavuosi ja erityisesti kohtaamistyömme kouluissa ja oppilaitoksissa on onnistunut mainiosti. Tänä vuonna ylitimme 530 pidetyn päihdeoppitunnin rajapyykin kohdaten noin 11.000 ihmistä oppitunneillamme. Tämä on mielestäni varsin kova tulos pienelle, mutta ahkeralle tiimillemme.
Ehkäisevästä työstä ja hyvinvoinnista ylipäätään on riittänyt vuoden aikana paljon puhetta. Ehkäisevän työn suurin puheenaihe on ehdottomasti ollut niihin liittyvien valtionavustusten ennakoidut leikkaukset ja tulevaisuuden näkymät. Varsinkin vuodesta 2026 on jo nyt maalailtu varsin synkkiä näkymiä. Maan alkoholipolitiikkaa muutettiin vapaampaan suuntaan tänä vuonna sallimalla vahvemmat alkoholituotteet kauppojen hyllyille. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ja monien muidenkin asiantuntijoiden näkökannat jäivät heittämällä jalkoihin tässä asiassa. Aika näyttää minkälaisia muutoksia tämä toi tullessaan ja ketä siinä loppupeleissä palveltiin. Raju fakta on edelleen se, että alkoholi yksinään aiheuttaa valtaosan päihdehaitoistamme. Haittoja kohdentuu paljon perheisiin – lapsiin ja nuoriin aiheuttaen inhimillisellä tasolla paljon kärsimystä.
Kolmas iso ehkäisevän työn puheenaihe on ollut uusien nikotiinituotteiden kanssa toimiminen ja niiden lisääntynyt käyttö nuorilla. Hyvinvointi ja jaksaminen kokonaisuudessaan ovat puhuttaneet paljon meitä kaikkia. Media on pullollaan pääsääntöisesti negatiivisia uutisia, mitkä jo itsessään aiheuttavat ihmisille ahdistusta. Kouluterveystutkimukset ja mm. omat hyvinvointikyselymme kertovat siitä, että kaikilla ei ole helppoa nykyajan menossa. Lisääntynyt ruutuaika, liikkumattomuus, nukkumattomuus ja erilaiset mielen häiriöt vaikuttavat negatiivisesti nuorten arkeen. Teetimme suuren hyvinvointikyselyn (N=4.460) Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen yläkoululaisille. Nuorten tyytyväisyys omaan elämäänsä jakaantui kolmeen kategoriaan; noin 57 % kertoi olevansa tyytyväisiä lähes koko ajan, 28 % puolet ajastaan ja loput noin 15 % kokivat olevansa tyytyväisiä elämäänsä vain harvoin. Uskallan väittää, että vastaava kysely aikuisillakin antaisi todennäköisesti samansuuntaisia vastauksia. Hyvinvointi jakaantuu epätasaisesti ja siihen luonnollisesti vaikuttaa kovin monet asiat.
Järjestömme valmistautuminen tulevaan vuoteen on sujunut odotetusti. Viime viikolla saamamme avustusehdotus vuodelle 2025 turvaa toimintamme nykyisenkaltaisena. Lievä pettymys oli hankerahoituksemme kariutuminen Forssan seutukunnan projektiimme, jota kuitenkin hieman osasin ennakoida. Järjestömme jatkaa kuitenkin yhteistyötä ja toimintojen kehittymistä täällä uudella toiminta-alueellamme, vaikka emme erillisrahoitusta sinne saanetkaan. Tästä ja muista ensi vuoden toiminnoista tiedotamme alkuvuodesta lisää.
Henkilökohtaisella tasolla ristiriitaiset tunteet ovat näkyneet jo alussa mainitsemassa menetyksessämme ja toisaalla uuden lapsenlapsen syntymisessä. Minusta tuli kesällä kaksinkertainen pappa, mikä on tuonut paljon iloa elämääni. Tämän kuvion (ääripäiden) toistuminen on minulle varsin tuttua ja käsittääkseni siinä on kyse juuri elämisen yllättävyydestä. Oma jaksaminen on kyllä ollut koetuksella tämän vuoden aikana ja olen siihen myös työpsykologilta tukea saanut. Läheisten tuki, ystävät ja pelikaverit harrastuksissa ovat olleet mitä parhainta vastapainoa raskaille asioille. Harrastusten puolella tennis ja kaukalopallo ovat olleet suurimmassa roolissa osaltani. Vuonna 2015 perustamamme Stay Strong -tennisturnauksen 10. osakilpailu pelattiin tänä syksynä ja päätimme jatkaa tätä perinnettä ainakin viidellä jatkovuodella. Kyseessä on kolmen kaveruksen projekti kamppailla ikääntymistä vastaan ja pitää itseään kunnossa. Kaukalopallossa kuviot eivät ole muuttuneet. Talvella harjoitellaan ja pelataan sarjapelejä kevään SM-turnauksia varten. Tavoitteet näiltä osin ovat huhtikuussa 2025 Lappeenrannassa ja Kuopiossa.
Tämän loppukappaleen kirjoittaminen on nyt vaikeaa. Otsikkoni mukaisesti ristiriitaisuus on niin vahvasti tässä mukana. Kaipaan ystävääni Timppaa paljon ja voin vain kuvitella tilannetta hänen perheessään. Timpan muistoa kunnioitamme parhaiten ottamalla mukaan hänen elämänmyönteisyytensä, iloisuutensa ja veijarimaisuutensa. Niitä haluan vaalia ja niistä haluan oppia. Tulevalta joululta odotan rauhoittumista ja läheisten kanssa vietettyä yhteistä aikaa. On hyvinkin mahdollista, että lapsenlapsemme kohtaavat Tervakosken kodissamme jouluaattona joulupukin, joka erehdyttävästi muistuttaa allekirjoittanutta. Rauhaisaa joulun aikaa ja onnellista tulevaa vuotta 2025!
Henrik Norrena
toiminnanjohtaja
Elämäni Sankari ry
